Kasvissyönti

Antiikin ajan tunnetuin vegetarismin puolestapuhuja oli kreikkalainen filosofi Pythagoras. Kasvissyönti tunnettiinkin aina 1700-luvulle asti pythagoralaisena dieettinä. Ajattelija uskoi sielunvaellukseen ja siihen, että kaikilla elävillä olioilla on sielu. Näin ollen minkä tahansa olion syöminen oli hänen mukaansa murha.
Kasvisruokavalio säästää maapallon vesivaroja.
Lihantuotannon nykyiset mittasuhteet ovat valtavat. Maailmassa on noin 1,3 miljardia nautaa, joiden käytössä on vajaa neljännes maapallon maapinta-alasta. Kansainvälisen veden hallinnointia tutkivan laitoksen mukaan vuoteen 2025 mennessä maanviljelykseen tarvittavan veden määrä kasvaa jopa neljänneksellä vuoteen 1995 verrattuna. Nykyisin maatalouskäytön osuus on noin 70-90 prosenttia kaikesta vedenkulutuksesta.Useissa maissa vedenottoa ei kuitenkaan voi lisätä häiritsemättä luonnollisten vesiekosysteemien toimintaa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa käytetään monilla alueilla kasteluun pohjavettä enemmän kuin sitä ehtii muodostua.

Lihantuotanto kuluttaa myös huomattavasti energiaa. Ruotsin maatalousyliopiston tekemän tutkimuksen mukaan kotimaisen paistetun naudanlihakilon tuottaminen vaatii 70 MJ energiaa, kun vastaava määrä keitettyjä soijapapuja kuluttaa energiaa vain noin 8 MJ. Ihmiselle välttämättömän proteiinin lähteinä nämä ruoka-aineet ovat kuitenkin tasaveroisia.

Erilaisia kasvissyöjiä on; osittainen vegetaristi, joka ei syö ns. punaista lihaa, mutta syö kanaa ja kalaa, lakto-ovovegetaristi, joka ei syö mitään lihaa mutta käyttää maitotuotteita ja kananmunia, laktovegetaristi, joka ei syö lihaa, mutta käyttää maitotuotteita, vegetaristi, joka ei käytä ollenkaan eläinkunnan tuotteita ruokavaliossaan.

Erilaisia syitä ryhtyä kasvissyöjäksi on mm. eettiset, ekologiset, terveydelliset, uskonnolliset ja taloudelliset syyt, sekä makuasiat.

Tekijät: Laura Takku ja Miina Kyttä